Omien arvojen mukaista elämää
Tolosen perheessä kulunut syksy on ollut muutosten aikaa: perheen äiti, Hilla, palasi töihin äitiysloman ja vanhempainvapaan jälkeen, ja perheen isä, Olli, jatkoi siitä, mihin äiti jäi. Nyt on isän ja pojan vuoro nauttia kotona olosta siihen asti, kunnes Lenni-poika täyttää kolme vuotta.
Hillan työ on yksi syy siihen, miksi perhe lähti mukaan kestävän arjen kokeilujaksolle. Hilla työskentelee Joutsenon Opistolla opettajana ja apulaisrehtorina, ja on tekemisissä kestävän kehityksen teemojen parissa päivittäin. Perheenä heitä myös kiinnosti, mistä heidän hiilijalanjälkensä koostuu.
Ennen jaksoa perheen hiilijalanjälki oli 4,2 tonnia CO2/henkilö/vuosi. Lähtölukema oli jaksolle osallistuneiden perheiden pienimmästä päästä. Lukemaan tuli pudotusta kuukauden kokeilujakson aikana noin yksi prosentti.
”Aika paljon huomioimme asioita jo ennestään. Mutta aina voidaan tehdä asioita enemmän. Suuret päätökset oli jo tehty ennen jaksoa: se merkitsee paljon, että asumme näin uudessa talossa, ja kun toinen vanhempi on lapsen kanssa kotona. Emme myöskään matkustele kauhean paljon”, Hilla kertoo.
”Myimme juuri ennen jakson alkua myös toisen automme pois. Se olisi jakson aikana tuonut ison pudotuksen, mutta lähtötilannekin olisi ollut erilainen”, Olli täydentää.
Muutto kaupunkiin näkyy luvuissa
Reilun vuoden ajan keskustan tuntumassa asunut perhe miettii nykyään tarkkaan, tarvitseeko asioille lähteä autolla. Hilla käy töissä Joutsenossa, joten iso osa perheen autoilusta muodostuu tällä hetkellä työmatka-ajosta. Perhe odottikin kokeilujaksolta erityisesti sähköauton testaamista.
”Saimme sähköauton testiin noin vuorokaudeksi. Kävin sillä töissä, ja ajelin myös Taipalsaarelle. Isompi homma siinä oli opetella automaattivaihteistoon”, Hilla nauraa.
”Olihan sitä sähköautoa kiva kokeilla. Selvittelin myös, että olisiko meidän automme mahdollista muuntaa toimimaan etanolilla, mutta vanhaan autoomme olisi joutunut vaihtamaan niin paljon osia, että hyödyt olisivat jääneet aika pieniksi, kun huomioi myös materiaalijalanjäljen. Mietimme myös, jos vaihtaisimme nykyisen automme sähköautoon. Kysyimme jo hintojakin, mutta emme vielä ole tehneet päästöstä sen suhteen”, Olli kertoo.
Perheen muut kokeilut liittyivät tavalla tai toisella ruokaan sekä arjen perusaskareisiin.
”Luin paljon kasvisruuista ja -ruokavaliosta etukäteen. Päätin kokeilla ja söin kaksi viikkoa pelkkää kasvisruokaa. Muutos lihapitoisesta ruokavaliosta suoraan kasvisvalioon oli hieman liian raju muutos. Se pitäisi tehdä pikkuhiljaa. Nykyään syömme kerran tai pari viikossa kasvisruokaa. Sitä voisi pikkuhiljaa lisätä, ja etsiä lisää sopivia proteiininlähteitä mukaan ruokavalioon.
Myös vedenkulutukseen tuli kiinnitettyä huomiota. Otan nykyään lyhyempiä suihkuja, eikä meillä hirveästi lotrata vettä. Aika paljon pystyy säästämään rahaa ja energiaa veden käytössä, kun kiinnittää huomiota, paljonko vettä laskee ja onko se kylmää vai lämmintä. Suoraa säästöä voi syntyä pari sataa euroa vuodessa”, Olli summaa.
”Minä puolestaan kävin Marttojen ruokakurssilla. Se oli ihan kiva tapahtuma ja oli mielenkiintoista kokeilla erilaisia uusia reseptejä. Kurssilta sai myös hyvän reseptikirjan mukaan. Sisällöltään kurssi olisi voinut olla vielä vähän suunnitellumpi. Kurssi oli tarkoitettu nimenomaan tälle kokeilujaksolle osallistuneille perheille, joten oli kiva vaihtaa kokemuksia ja kuulla muiden ajatuksia.
Nykyään jos ostan ruokakaupasta monta pakettia jauhelihaa, tulee vähän sellainen nolo olo. Se fiilis on tullut tämän syksyn aikana. Onko tämä nyt sitä, että kun asia rupeaa kolkuttamaan omatuntoa, siihen etsii muutosta”, pohtii Hilla.
Jokainen voi vaikuttaa
Hilla ja Olli käyvät haastattelun lomassa syväluotaavaa keskustelua siitä, miten yksittäinen ihminen voi omilla teoillaan edistää kestävää kehitystä. Heille molemmille ympäristöasiat ovat tärkeitä ja kierrättäminen itsestäänselvyys, mutta raha puhuttaa puolesta ja vastaan. Voiko raha olla avain kestävyyteen? Olli mainitsee sijoittamisen yhtenä vaihtoehtona.
”Aina voi sijoittaa yrityksiin, jotka tuottavat tuotteita tai palveluita kestävän kehityksen strategian mukaisesti. Se on toki paljon pidempi tie, kuin että kysynnän kautta yritykset ohjataan tekemään kestävämpiä tuotteita.
Se, millä oikeasti voitaisiin vaikuttaa, on ajattelumallien muuttaminen. Taloudella voidaan vaikuttaa niihin todella paljon: esimerkiksi tämä Suomen pullopanttisysteemi on toimiva; ihmisille aiheutuu taloudellista tappiota, jos pullot tai tölkit jättää kierrättämättä.”
”Tämän kokeilujakson aikana olen ymmärtänyt, että joistakin asioista pitääkin maksaa vähän enemmän, jos haluaa sen ekologisen vaihtoehdon”, Hilla toteaa.
Joulun lähestyessä kokeilujakso antoi perheelle pontta myös suosia aineettomia lahjoja. Tätä viestiä Hilla on välittänyt myös omalle lähipiirilleen.
”Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, että jos emme opettaisikaan lastamme perinteiseen lahjapakettikulttuuriin. Uskaltauduin nyt sanomaan myös kummeille ja sukulaisille, että mitä jos ette antaisikaan pojalle tavaralahjaa, vaan antaisittekin hänelle aikaanne. Etukäteen mietitytti, että miten he suhtautuvat asiaan, mutta ilokseni kaikki ottivat tämän ajatuksen hyvin vastaan.”
Jakson tärkeintä antia oli Hillan mielestä asioiden tiedostaminen ja niiden sanoittaminen. Omien tekojen peilaaminen kestävään kehitykseen on muuttumassa heidän perheessään arjeksi.
”Se, mikä kokeilujaksossa vakuutti, oli se, että olemme mukana jossakin oikeasti tärkeässä asiassa. Näiden juttujen testaaminen ja kehittäminen helppokäyttöisemmäksi voi auttaa sellaisiakin ihmisiä lähtemään mukaan, joille kestävyys ei ole sydämen asia."
